En ole varmaan milloinkaan ennen katsellut omaan suuhuni näin paljon kuin nyt viime päivinä.

Oikojalle on välitetty viesti että sitoudun hoitoon, ja nyt odottelen seuraavaa aikaa hänelle. Odottavan aika käy pitkäksi. Mietin, mitä kaikkea on edessä.

Vuosia ja vuosia elin vältellen koko suuasiaa, ja yhtäkkiä tuntuukin siltä, että hampaani pomppaavat silmään suusta ja vaativat huomiota. Poskihampaatkin, ne saksipurentaiset, kimaltavat hassusti hymyn reunalla. Sovittelen alaleukaa eteenpäin, eihän sillä siinä asennossa purra voi koska kulmahampaat törmäävät, mutta nielu tuntuu heti niin paljon laajemmalta. Tiedostan alahuuleen painautuvat etuhampaani ja profiilini, jolle en oikein keksi edes sanaa. Papereissa taisi lukea "kupera". 

Luultavasti tuntoaistini ei tule olemaan suun alueella näin herkkä enää leikkauksen jälkeen. Lieneekö se silti aivan paha asia? Nyt minulla on yliherkkä tuntoaisti, kaikenlaiset asiat sattuvat kauan ennen kuin ne voivat vahingoittaa. Se harmittaa yllättävän monenlaisissa tilanteissa. Kunhan nyt ei niin tunnottomaksi jää että tarvitsee lopun elämäänsä kuolalapun ja syödessä kaukalon. Tehdäänköhän niitä kaukaloita edes aikuisten kokoa?