Mainitsemani unimittaus eli yöpolygrafia ei näyttänyt mitään unihäiriöitä. Se asia meneekin sitten tämän blogin aihepiirin ulkopuolelle. Nyt hampaisiin!

Tänään oli oikojan pöydällä kipsinen kapistus, minun nykyinen purentani. Se oli hassu. Sillä sitten purtiin ja kolisteltiin ja katsottiin mitä hoitoni tulee käsittämään melkeinpä kunkin hampaan kohdalla. Kaikenlaista oli, yläleukaa pitää levittää (tosin ei tarvita kirurgiaa siihen), saksipurenta korjata takaa, ja kun yläleuka alkaa olla ok, tulee ylös ja alas telaketjut joilla tasoitetaan kaaret leikkausta varten. Paitsi että syvän purentani tähden telaketjuja ei voi laittaa alas ilman ylhäälle laitettavaa korotuslevyä. Vaikka moniin kysymyksiini vastattiinkin ja kojeita näytettiin, en tajunnut kysyä miltä se korotuslevy näyttää. Hieman ihmetyttää, miten sen kaiken kanssa voi syödä, puhua?

Luultavasti saan valmistautua henkisesti myös elämäni muhkeimpaan ja arimpaan aftarivistöön kun telaketjut ovat paikoillaan. Tai kahteen, tai miksei samalla joka kojeen kohdalle eli kahteen kummassakin poskessa. Toistan itselleni että jonain päivänä sekin tulee olemaan ohi. 

Kyllä se siitä. Nyt odotan kutsua magneettikuvaukseen että leukanivelten tila selviää kunnolla, ja sitten tuleekin kolme käyntikertaa, joilla tehdään ja laitetaan ensimmäinen kojeeni, QH-laite, jos oikein muistan sen nimen. Varmaan menee taas viikkoja.