QH eli Quad Helix on nyt ollut viikon suussa. En tullut heti kirjoittamaan, koska olo oli aika paha aluksi. Suu tuntui olevan täynnä rautaa, en saanut puhuttua suomea, syömisestä ei tullut yhtään mitään koska hampaat aristivat ja kitalaen poikkisuuntaan kulkeva rauta oli tiellä. Kuolasin myös ensimmäiset päivät kuin bernhandinkoira. Halusin sylkeä koko raudan ulos lähestulkoon koko ajan, ja oli kamalaa herätä aamulla siihen, että siinä se on edelleenkin.

Jossain vaiheessa tuota ensimmäistä viikkoa hampaiden aristus loppui, joten pystyin taas syömään muutakin kuin pillistä läpi tulevia ruokia. Suomenkin puhuminen alkoi onnistua kohtuullisesti. Hassua on se, että ranskan puhumista tämä koje ei haittaa ollenkaan, melkein päinvastoin.

Hammasharja kulkee mukana, koska esimerkiksi koko peukalonpään levyiset jäävuorisalaatin suikaleet eivät järin mieltä ylennä jäädessään jumiin poikkiraudan ja kitalaen väliin. Raasteet tarttuvat myös, mutta pidän raasteista niin paljon että tarttukoot, harja vain heiluu sitten. 

Jotenkin kyllä murjon kieltäni tähän rautaan kun nukun. Ortodontinen vaha auttaa paljon päiväsaikaan, mutta en ole toistaiseksi uskaltanut jättää sitä yöksi suuhun, koska pelkään vahapallojen irtoavan ja putoavan kurkkuuni. Ruokailuni myös kestävät ainakin puolitoista kertaa sen, mitä ennen. Onneksi minulla on nyt hyvin väljä lukujärjestys.