Nyt on keskiviikko, alakaari on ollut suussani viime viikon maanantaista. Vasta tänään onnistuin yhtään puremaan ruokaani, ja sekin sujui vain hyvin hitaasti ja varoen. Edellisen kaaren vaatimat viisi päivää eivät siis tällä kertaa riittäneet mihinkään.

Syömisen vaikeus johtui paljolti siitä, että niin ikään poiketen edellisestä kaaresta, tällä kertaa sain rykelmän aftoja kumpaankin suupieleen. En tiedä, miksi edellisellä kerralla ei tullut yhtään, ja nyt tuli todella suuret ja kipeät. Olen syönyt paljon kipulääkkeitä, käyttänyt aftojen päälle suojaavia pintoja muodostavia suuvesiä, ja tuntenut epätoivoa. Aftojen takia en ole voinut juoda edes kahvia, hymyillä tai nauraa, puhuminenkin on ollut ihan siinä ja siinä. Sosiaaliset tilanteet eivät näin ollen päässeet tänä aikana kovin kummoisiksi.

Tänään aftat ovat paranemassa. Leukaa jotenkin jomottaa vieläkin, mutta tänään en ole enää ottanut kipulääkettä. Jomotus on niin eri asia kuin hirveä kosketusarkuus.

Rautojen kiristäminen tuskin käy enää näin kipeää. Seuraava suuri ja erittäin paljon arkea hidastava askel taitaakin olla sitten se leikkaus.