En kirjoittanut pitkään aikaan, koska oli niin vähän uutta kerrottavaa. Opin vaihtamaan kengurulenkin käyttäen pelkkiä sormia, ja laulamaan sen ollessa paikallaan. Bravuurikseni tuli poimia kielellä kesken kaiken irti napsahtanut lenkki, ja jopa herätä aamuyöllä napsahdukseen ja olla nielaisematta lenkkiä. En kyllä tiedä, montako ehdinkään nielaista ennen näiden hienojen taitojen kehittymistä.

Saksipurenta korjaantui kuin korjaantuikin.  

Tänään koitti kauan odotettu päivä. Sen lisäksi että sain lopettaa kenguruiden käytön toistaiseksi, QH-kojeeni otettiin kokonaan pois. Lokakuun alussa 2016 se oli laitettu, ja aluksihan olin optimistinen, koska moni pitää sitä vain muutaman kuukauden. Minä pidin vuoden ja päälle melkein viisi kuukautta! Huvittavaa kyllä, melkein heti kun se oli poissa, unohdin miltä se oli tuntunut.

Nyt on ilmeisesti pieni välivaihe oikomisessa. Sekä ylä- että alahampaani sidottiin toisiinsa kiinni niinkutsutulla pitkällä teräksellä palmikoiden, vain aivan kevyiden kaarien kera. Etuhampaissani parisen kuukautta käytetty voimaketju (ilmeisesti niin tylsä juttu, etten edes kirjoittanut siitä tänne) oli tehnyt tehtävänsä ja kiskaissut aiemmin erittäin tehokkaasti levitetyt hammasvälit historiaan, joten sitäkään ei laitettu enää uudelleen. Korotuksia lisättiin vähän, että en pure brakettejani irti, joten pureskelu on edelleen hyvin tehotonta vain muutaman hampaan osuessa toisiinsa koko suussa, mutta siihenhän on jo totuttu.

Seuraavan ajankin sain vasta aika pitkän ajan päähän. En ihan hahmottanut mikä niin pitkän tauon tarkoitus on, koska olin niin onnellinen vapauduttuani QH:sta. Eipä siinä toisaalta mitään. Näiden pelkkien kaarien kanssa on niin paljon helpompi olla kuin kaarien ja QH:n.

Prosessiani valvova kokeneempi oikojakin kävi kurkkaamassa suuhuni tänään. Hän vaikutti ihan tyytyväiseltä. Tyytyväinen olen minäkin. Tunnen olevani voiton puolella, vaikka leikkauskin on vielä edessäpäin. Tällä tietoa se on kesän jälkeen.