keskiviikko, 6. syyskuu 2017

Voiton puolella

Nyt on keskiviikko, alakaari on ollut suussani viime viikon maanantaista. Vasta tänään onnistuin yhtään puremaan ruokaani, ja sekin sujui vain hyvin hitaasti ja varoen. Edellisen kaaren vaatimat viisi päivää eivät siis tällä kertaa riittäneet mihinkään.

Syömisen vaikeus johtui paljolti siitä, että niin ikään poiketen edellisestä kaaresta, tällä kertaa sain rykelmän aftoja kumpaankin suupieleen. En tiedä, miksi edellisellä kerralla ei tullut yhtään, ja nyt tuli todella suuret ja kipeät. Olen syönyt paljon kipulääkkeitä, käyttänyt aftojen päälle suojaavia pintoja muodostavia suuvesiä, ja tuntenut epätoivoa. Aftojen takia en ole voinut juoda edes kahvia, hymyillä tai nauraa, puhuminenkin on ollut ihan siinä ja siinä. Sosiaaliset tilanteet eivät näin ollen päässeet tänä aikana kovin kummoisiksi.

Tänään aftat ovat paranemassa. Leukaa jotenkin jomottaa vieläkin, mutta tänään en ole enää ottanut kipulääkettä. Jomotus on niin eri asia kuin hirveä kosketusarkuus.

Rautojen kiristäminen tuskin käy enää näin kipeää. Seuraava suuri ja erittäin paljon arkea hidastava askel taitaakin olla sitten se leikkaus.

maanantai, 28. elokuu 2017

Lisää rautaa

Tänään sain braketit ja ensimmäisen kaaren alaleukaan. En näemmä kirjoittanut, että sitä ennen toki pidin kumilenkkejä hammasväleissä viikon. Se oli jälleen kerran varsin kamalaa ja vaati kipulääkkeitä. Yläkaareen ei tehty muutoksia, sinne tuli vain uudet kumilenkit vanhalle kaarelle.

Alakaaren braketit mahtuvat toistaiseksi olemaan suussa ilman korotuslevyjä. Se on erittäin positiivista.

Viimeksi oikoja lupaili, että tänään QH lähtisi. Olin jo odottanut sitä kovasti, koska se on ollut suussani jo lähemmäs yksitoista kuukautta, mikä lienee varsin pitkä aika tuota härveliä pitää. Arvannettekin jo tästä, että sille keksittiin edelleen käyttöä, eikä se lähtenytkään. Nyt on sitten kolme kojetta suussa yhtäaikaa, ja melkein tekee mieli vitsailla kyborgiuden rajan lähestymisestä. Tylsä totuus lienee kuitenkin se, että tuttu jomotus alkanee hetkellä millä hyvänsä, ja ainakin yläleuan kohdalla kiinteän ruoan syöminen onnistui vasta viiden päivän kuluttua ensimmäisen kaaren saamisesta. Olenkin jemmaillut jo rahkoja ja jogurtteja jääkaappiin, ja täytynee myös rohkaistua kokeilemaan uusia sosekeittoreseptejä.

QH siis auttaa tästä eteenpäin saksipurentani korjaamisessa. Tämä on se sama hammas, jonka kohdalla on jo maalailtu uhkakuvia poistotuomiosta. Tänään ilmassa oli, ehkä vähän yllättävästi, päätös vielä yrittää kääntää hampaan asentoa paremmaksi. QH-kojeeseen sai hyvin kiinni nupit, joihin kiinnitettiin hampaan yli menevä voimaketju. Jossain vaiheessa saan kuulemma jonkin sellaisen vedon siihen, mitä minun pitää itse vaihtaa. Sitten, jos hammas näyttää oikenemisen merkkejä, saan jotkut osittaiset korotukset.

Kuulemma yläleuan hammasraot ovat nyt suurimmat, mitä ne tulevat tämän projektin aikana olemaan. Niitä aletaan kohta sulkea. Eivät ne mitään aivan hirmuisia ole, mutta ulkonäköni on kyllä varsin eri kuin vaikka vuosi sitten. Oman hymyn muuttumista koko ajan leveämmäksi on ollut outoa seurata peilistä.

Hetkittäin leikkaus jo jännittää. En tosin millään jaksa uskoa, että leikkauspäivä koittaisi jo ensi maaliskuussa. Ei sitä kukaan luvannut ole, mutta sellaisia suunnitelmia olen aiemmin tänne itse kirjoittanut.

torstai, 10. elokuu 2017

Pienen pieni päivitys

Olen edelleen erittäin tylsä potilas. Kävin suuhygienistillä, hampaat olivat ihan hyvässä kunnossa. Olen niitä ihmisiä, joille tulee hammaskiveä syljen kalkkipitoisuuden tähden (näin asian ymmärsin). Sitä ei silti onneksi kovin paljon ollut. Suuhygienisti ei myöskään epäillyt hampaideni olevan kovin kummoisessa riskissä reikiintyä.

Seuraava käynti suuhygienistillä onkin vuoden päästä, oli se sitten juuri ennen leikkausta tai sen jälkeen auttamaan puhtaanapidossa. Tai vaikka sitten sekä että, jos oikoja ja muu hoitotiimini niin suosittelee. 

maanantai, 17. heinäkuu 2017

Odottelua

Kirjoitan nyt välipäivityksen, vaikka ei ole oikein mitään järisyttävää kerrottavaa. Kaari on ylös vaihdettu muistaakseni kerran viime päivityksen jälkeen. QH mokoma on suussa vieläkin. Hammas numero 1-1 lakkasi aristamasta omia aikojaan, ortodontista vahaa ei kulu edelleenkään, yläkaari leviää edelleen hissukseen. Yksi kaarenvaihtoaika piti siirtää, koska sain hirvittävimmän aftan yli vuoteen, mutta siirretty aika oli onnistunut.

Välillä syödessäni vasemmat kulmahampaat jotenkin nirskahtavat yhteen. Ruoka tarttuu edelleen QH-kojeeseen ja braketteihin, mutta olen tullut aika hyväksi välttämään katastrofaalisia ruokalajeja. Olen todella hidas syömään, mutta se ei haittaa kuin joskus seurassa. 

Elokuussa sentään tulee uutta kerrottavaa. Ensin käyn suuhygienistillä, ihan ajantaisesti viime kertaan nähden, joka oli kaksi vuotta sitten. Sitten saan alaskin braketit ja kaaren, ja toivottavasti QH vihdoin ja viimein poistetaan. Alun perin purentani oli niin ahdas, että alakaaren kanssa yhtäaikaa käytettäväksi suunniteltiin jonkinlaista korotuslevyä, etten joka puraisulla osuisi braketteihin. Nyt kuitenkin yläkaareni on levinnyt niin tilavaksi, ettei sellaista taideta tarvita. 

Toisaalta ihan mukavaa olla näin tylsä potilas. 

maanantai, 8. toukokuu 2017

Uusi kaari

Sain tänään uuden kaaren yläleukaan. Siinä ei sinänsä mitään erikoista. En saanut valita kumilenkkien väriä, mutta tämä metallin harmaa on ihan hyvä. 

Etuhammas, eli niin sanottu 1-1, on ollut minulla todella arka. Sitä jäädään seuraamaan.

Ortodontista vahaa ei näihin telaketjuihin ole mennyt vieläkään yhtään. Braketitkaan eivät ole irtoilleet, eivätkä muutkaan kauhutarinat ole tulleet todeksi. Ainoat harmitukset ovat tulleet hampaiden arkuudesta. Mainittu hammas 1-1 on ollut niin arka, että sitä ei ole halunnut edes harjata kunnolla, mistä sainkin ansaittua noottia. Pakko harjata vaikka sattuisi, ettei keräänny plakkia ärsyttämään lisää.

QH mokoma kököttää suussa vieläkin. Eiköhän se kesäkuussa oteta jo irti. Odotan jo sitä tilan tunnetta suussa.