maanantai, 20. maaliskuu 2017

Telaketjut

Viime keskiviikkona, eli 15.3.2017, sain vihdoin ylähampaisiin braketit ja tasoituskaaren. Nyt maanantaina alkaa syöminen taas onnistua hampaiden arkuuden hiljalleen vähetessä. Yläleukani on nyt aika tymäkästi raudoitettu, koska QH-kojekin on yhä paikoillaan. 

Burana taitaa aiheuttaa minulle pään jomotusta, jos joudun ottamaan useamman päivässä. Panadol sopii paremmin. Hämmentävää on se, että en ole tarvinnut yhtään ortodontista vahaa, vaikka oikoja sanoi että sitä varmaan menisi paljon ja varmisteli, että tiedän missä minulla sitä kotona on. Osaan braketeista on kiinnitetty pikkuruisia nuppeja varmaan tulevaisuuden kuminauhavetoja varten, ja tunnen ne, mutta erityistä kipua ei ole asiasta koitunut. Lieneekö QH-koje vahvistanut poskien sisäpintoja niin paljon, että ne eivät enää pienestä hätkähdä. 

Oikojani sanoi, että viimeistään vuoden päästä varmaan leikkauspäivä koittaa. Sitä ennen on vielä monta vaihetta. 

Pureminen on kyllä yksi niistä asioista, joita ei huomaa kaivata ennen kuin ovat hetken poissa. 

maanantai, 13. helmikuu 2017

Seuraava vaihe häämöttää

QH on ollut suussani näköjään 4 kuukautta ja viikon. Tänään olin tarkastuksessa, ja sitä ei tarvinnut enää aktivoida. Tässä välissä olen siis käynyt aktivoinnissa muistaakseni kerran, mutta tapahtuma oli niin tylsä, etten siitä edes kirjoittanut. Vähän jomotteli ja sain varmuuden vuoksi uuden reseptin buranaa, mutta montaakaan kertaa en ole sitä tarvinnut.

Kuukauden päästä saan telaketjut yläleukaan, ja kesäksi QH otetaan jo pois. Periaatteessa sen voisi ottaa pois jo telaketjujen laiton yhteydessä, mutta tällä tietoa se pidetään lähinnä varmistavana tukena vielä jonkin aikaa. 

Olen käytännössä tottunut QH-kojeeseen. Hiplailen sitä kyllä kielelläni suunnilleen koko ajan ja tiedostan sen, mutta syön lähes yhtä nopeasti kuin muutkin ihmiset, en koe enää sössöttäväni, ja mikä ihaninta, en herää kieli murjottuna enkä posket arkoina. Nyt olen viikon verran tuntenut arkuutta suun oikealla puolella niin paljon, että en ole viitsinyt sillä purra, mutta luultavasti se johtuu vain uusista hampaiden asennoista.

Saksipurentani saattaa saada ihan toisenlaisen tuomion kuin alun perin piti. Sen oikominen on nimittäin osoittautumassa vaikeaksi, eikä näin ollen välttämättä koko vaivan arvoiseksi, ja sen tähden yläleuan osalta saatetaan päätyä hampaan poistoon. Toistaiseksi tätä pidetään lähinnä "kauhukuvana joka toivottavasti ei toteudu", mutta tilannetta seurataan. 

Oikojani ihmetteli, mitä on tapahtunut toisen puolen vastaavalle hampaalle. Kävi ilmi, etten ollut tuonut järin paljon ilmi historiaani todella vaikeana pelkopotilaana. Eräänä aamuna muutama vuosi sitten nimittäin tunsin räjähtävää kipua kasvoissani. Tiesin, että syynä oli hammas joka oli vaivannut vuosia. Tiesin myös, että jos en itse lähde samantien hammaslääkäriin, en välttämättä selviä edes hengissä koko jutusta. Pelkoni oli siis niin vahva, että sen lisäksi että olin kärsinyt hampaastani hyvin kauan, itkin vuolaita kyyneliä jo hammaslääkärin peilistä suussani koska pelkäsin ja häpesin niin paljon - en siis suinkaan helpotuksesta. 

Pari röntgenkuvaahan siinä silloin otettiin, ja todettiin että hammas tai pikemminkin sen jäännökset oli poistettava mahdollisimman nopeasti, mieluiten ihan siinä ja heti. Mietin puoli minuuttia ja totesin että koska nyt tulin jo tänne, niin tehdään se.

Puudutus ei toiminut, koska tulehdus oli niin paha. Kiljuin sekä kauhusta että kivusta. Kaapin kokoisen poikaystäväni tullessa taluttamaan minut vastaanottohuoneesta ulos, hammaslääkäriparallakin vähän pyöri silmät päässä ympäriinsä kun siinä itkin naama veressä ja poikaystävä ihan oikeutetusti huolestui, että mitäs kummaa täällä on tehty.

Tajusin kerralla, että mikään ei enää koskaan voi olla noin hirvittävää, ja hakeuduin sitten niin kaikkiin mahdollisiin tarkastuksiin, hammaskiven poistoihin ja muihin, kuin myös tähän lapsuudesta asti rästissä olleeseen oikomishoitoonkin. Pari kertaa otin varmuuden vuoksi ilokaasua, mutta pelkoni todella oli tiessään. Poistatin myös toisen lähes samanlaisen hampaan, joka vain ei ollut ihan yhtä vaarallisessa tilassa. Sen poisto ei sattunut, koska söin ihan huolella antibioottikuurin sitä ennen.

Oikoja sanoi vain, että ei ollut huomannut minun jännittävän vastaanotolla. Sanoin, että se johtuu siitä, että en jännitä. Ei tämä ole yhtään niin mitään verrattuna siihen yhteen kokemukseen. Kaksi hammaspuutostani hämmentävät oikojiani ja jonkun verran mutkistavat hommia, mutta näin tämä nyt on, siinä ne muistuttavat menneisyydestäni.


Ja muuten, pääsin myös kiittämään tuota ensimmäistä hammaslääkäriä, kun myöhemmin hänelle osuin potilaaksi paljon vähäpätöisemmästä syystä. Hän sentään pelasti henkeni ja paransi kammoni.

maanantai, 10. lokakuu 2016

Viikko QH:ta takana

QH eli Quad Helix on nyt ollut viikon suussa. En tullut heti kirjoittamaan, koska olo oli aika paha aluksi. Suu tuntui olevan täynnä rautaa, en saanut puhuttua suomea, syömisestä ei tullut yhtään mitään koska hampaat aristivat ja kitalaen poikkisuuntaan kulkeva rauta oli tiellä. Kuolasin myös ensimmäiset päivät kuin bernhandinkoira. Halusin sylkeä koko raudan ulos lähestulkoon koko ajan, ja oli kamalaa herätä aamulla siihen, että siinä se on edelleenkin.

Jossain vaiheessa tuota ensimmäistä viikkoa hampaiden aristus loppui, joten pystyin taas syömään muutakin kuin pillistä läpi tulevia ruokia. Suomenkin puhuminen alkoi onnistua kohtuullisesti. Hassua on se, että ranskan puhumista tämä koje ei haittaa ollenkaan, melkein päinvastoin.

Hammasharja kulkee mukana, koska esimerkiksi koko peukalonpään levyiset jäävuorisalaatin suikaleet eivät järin mieltä ylennä jäädessään jumiin poikkiraudan ja kitalaen väliin. Raasteet tarttuvat myös, mutta pidän raasteista niin paljon että tarttukoot, harja vain heiluu sitten. 

Jotenkin kyllä murjon kieltäni tähän rautaan kun nukun. Ortodontinen vaha auttaa paljon päiväsaikaan, mutta en ole toistaiseksi uskaltanut jättää sitä yöksi suuhun, koska pelkään vahapallojen irtoavan ja putoavan kurkkuuni. Ruokailuni myös kestävät ainakin puolitoista kertaa sen, mitä ennen. Onneksi minulla on nyt hyvin väljä lukujärjestys.

maanantai, 26. syyskuu 2016

Separointi

Viime viikolla sain separointikumpparit takahampaisiin QH-kojetta varten. Tänään kävin jälleen oikojalla. Sovitimme QH:n metallirenkaita kuutosteni ympärille, otimme muotin yläleuasta, ja sitten sain kumpparit takaisin. Ensi viikolla pitäisi tulla QH:n suuhun. 

Hampaat ovat hellänä, eikä vointini muutenkaan ole paras mahdollinen, mutta saatiinpahan oikominen vihdoin konkreettisesti alulle. 

Ai niin, viime päivityksessä mainittu hermosärky loppui, kun viisaudenhampaan alueen luuta hieman hiottiin. 

torstai, 21. heinäkuu 2016

Aika hiljaista on ollut

MRI:n jälkeen kesti kauan, että oikojalta kuului mitään. Hiljattain sain tietää, että minulla on seuraava tapaaminen hänen kanssaan syyskuussa. 

Jouduin kuitenkin eilen menemään hammaslääkärin päivystykseen, kun alaleuan viisaudenhampaan poistokohta (se, joka leikattiin maaliskuussa) kipeytyi pahoin. Hammaslääkäri otti röntgenkuvan ja katsoi, koputteli ja tutki ihan huolella, mutta ei uskaltanut sanoa tai tehdä lähes mitään. Hän hioi yhtä hammasta millimetrin kymmenesosan, laittoi minulle lähetteen suupolille, ja kirjoitti vahvat kipulääkkeet. Lisäksi hän käski syödä viikon ajan vain pehmeää ruokaa, ja sitäkin siten, ettei kipeälle alueelle mene mitään purtavaksi.

Kolmoishermoni sätii nyt kipua ala- ja yläleukaan, korvaan sekä silmään, jos alueelle osuu jotain. Kipulääkkeistä huolimatta siis. 

Olo ei ole kovin hyvä.