torstai, 8. maaliskuu 2018

Hupsis.

Nyt jouduin ensimmäistä kertaa soittamaan itselleni ylimääräisen ajan, koska alakaareni lipsahti osittain irti. Braketit siis pysyivät paikoillaan, mutta se viime tekstissä mainittu aivan kevyt kaari pääsi irti poskihampaastani, joka yksinään jököttää hammaspuutoskohtani vieressä. Syynä oli pala jääkaappijäykkää suklaata, jota onnessani puraisin koska se on nyt niin paljon helpompaa ilman QH:ta, ja suklaan kulma osui väärään paikkaan suuta, siihen missä kaari on tyhjän päällä. Kaari jousti ja liikkui, ja niin sen pää oli viimeisestä braketista ulkona. Kulmakarvapinseteillä sitä ei saanut takaisin.

Eipä siinä, sain ajan seuraavalle aamulle, eli siis tälle aamulle, ja nopeasti todettiin että kaarta ei saanut takaisin myöskään hammaslääkärin työkaluilla, joten päädyttiin vaihtamaan koko kaari. Irtoamisen toistuminen pyrittiin eliminoimaan valitsemalla vahvempi kaari, joka ei joustaisi niin paljon että noin voi käydä. Tuloksena alahampaani tietysti jomottavat nyt.

Muuten ei tehty mitään. Hampaat sidottiin kaaren vaihdon jälkeen takaisin toisiinsa kiinni uudella pitkällä teräksellä. Viimeksi laitetut korotukset ovat tippuneet pois, mutta sain jatkaa ilman niitä. Hyvä niin. Hieman turhauttavaahan se on syödä seurassa, jos suusta pystyy käyttämään yhteensä kahta hammasparia, ja niitäkin vain osittaisella pinta-alalla.

keskiviikko, 21. helmikuu 2018

Suuri päivä

En kirjoittanut pitkään aikaan, koska oli niin vähän uutta kerrottavaa. Opin vaihtamaan kengurulenkin käyttäen pelkkiä sormia, ja laulamaan sen ollessa paikallaan. Bravuurikseni tuli poimia kielellä kesken kaiken irti napsahtanut lenkki, ja jopa herätä aamuyöllä napsahdukseen ja olla nielaisematta lenkkiä. En kyllä tiedä, montako ehdinkään nielaista ennen näiden hienojen taitojen kehittymistä.

Saksipurenta korjaantui kuin korjaantuikin.  

Tänään koitti kauan odotettu päivä. Sen lisäksi että sain lopettaa kenguruiden käytön toistaiseksi, QH-kojeeni otettiin kokonaan pois. Lokakuun alussa 2016 se oli laitettu, ja aluksihan olin optimistinen, koska moni pitää sitä vain muutaman kuukauden. Minä pidin vuoden ja päälle melkein viisi kuukautta! Huvittavaa kyllä, melkein heti kun se oli poissa, unohdin miltä se oli tuntunut.

Nyt on ilmeisesti pieni välivaihe oikomisessa. Sekä ylä- että alahampaani sidottiin toisiinsa kiinni niinkutsutulla pitkällä teräksellä palmikoiden, vain aivan kevyiden kaarien kera. Etuhampaissani parisen kuukautta käytetty voimaketju (ilmeisesti niin tylsä juttu, etten edes kirjoittanut siitä tänne) oli tehnyt tehtävänsä ja kiskaissut aiemmin erittäin tehokkaasti levitetyt hammasvälit historiaan, joten sitäkään ei laitettu enää uudelleen. Korotuksia lisättiin vähän, että en pure brakettejani irti, joten pureskelu on edelleen hyvin tehotonta vain muutaman hampaan osuessa toisiinsa koko suussa, mutta siihenhän on jo totuttu.

Seuraavan ajankin sain vasta aika pitkän ajan päähän. En ihan hahmottanut mikä niin pitkän tauon tarkoitus on, koska olin niin onnellinen vapauduttuani QH:sta. Eipä siinä toisaalta mitään. Näiden pelkkien kaarien kanssa on niin paljon helpompi olla kuin kaarien ja QH:n.

Prosessiani valvova kokeneempi oikojakin kävi kurkkaamassa suuhuni tänään. Hän vaikutti ihan tyytyväiseltä. Tyytyväinen olen minäkin. Tunnen olevani voiton puolella, vaikka leikkauskin on vielä edessäpäin. Tällä tietoa se on kesän jälkeen.

torstai, 14. joulukuu 2017

Avopurenta jouluksi

Tässä välissä on ollut pari tylsää kontrollikertaa. Viimeistä edellisellä kerralla napsautettiin pois yksi QH-kojeen aisoista, ja kieleni hakeutuu paljastuneeseen kitalaen kohtaan vähän väliä ihmettelemään, että tältäkö se tuntuu. Loput mokomasta härvelistä on yhä suussani.

Saksipurentani, jonka olen viimeksi maininnut kaksi päivitystä sitten, korjautui yläleuan osalta niin hyvin että oikojanikin hämmästyi. Nyt on vuorossa alaleuka, jossa vastapurija on tietysti sisäänpäin, kun yläleuassa se oli ulospäin. Sain eilen hampaaseen kielen puolelle nupin ja kuminauhan, niinkutsutun kengurun, jonka toinen pää menee yläleuan jo oienneen hampaan ulkokyljessä olevaan nuppiin. Vaihdan kuminauhan aamuin illoin käyttäen apuvälineenä pientä koukkua, jonka sain oikojalta. Saan myös riisua sen syödessä. Onneksi, sillä suun avaaminen kovin isolle kengurun ollessa paikoillaan tuntuu kehnolta. Vaikuttaa siltä, että en tule myöskään laulamaan sen kanssa.

Hammas ei kuitenkaan mahdu oikenemaan noin vain, joten sain ne korotukset. Nyt minulla on siis kummallakin puolella kokonaista yksi hammaspari, jotka ottavat yhteen, ja nekin vain korotuksistaan. Muuten olen täysin avopurennassa. Hymyni on omaan silmään varsin oudon näköinen, koska alahampaani näkyvät. Tavoitteena on, että tammikuun puolella korotukset voisi ottaa pois. 

Onneksi laatikot ovat aina olleet suurta herkkuani jouluruokien osalta. Olen myös tullut varsin näppäräksi ruokaisien smoothieiden tekemisessä.

keskiviikko, 6. syyskuu 2017

Voiton puolella

Nyt on keskiviikko, alakaari on ollut suussani viime viikon maanantaista. Vasta tänään onnistuin yhtään puremaan ruokaani, ja sekin sujui vain hyvin hitaasti ja varoen. Edellisen kaaren vaatimat viisi päivää eivät siis tällä kertaa riittäneet mihinkään.

Syömisen vaikeus johtui paljolti siitä, että niin ikään poiketen edellisestä kaaresta, tällä kertaa sain rykelmän aftoja kumpaankin suupieleen. En tiedä, miksi edellisellä kerralla ei tullut yhtään, ja nyt tuli todella suuret ja kipeät. Olen syönyt paljon kipulääkkeitä, käyttänyt aftojen päälle suojaavia pintoja muodostavia suuvesiä, ja tuntenut epätoivoa. Aftojen takia en ole voinut juoda edes kahvia, hymyillä tai nauraa, puhuminenkin on ollut ihan siinä ja siinä. Sosiaaliset tilanteet eivät näin ollen päässeet tänä aikana kovin kummoisiksi.

Tänään aftat ovat paranemassa. Leukaa jotenkin jomottaa vieläkin, mutta tänään en ole enää ottanut kipulääkettä. Jomotus on niin eri asia kuin hirveä kosketusarkuus.

Rautojen kiristäminen tuskin käy enää näin kipeää. Seuraava suuri ja erittäin paljon arkea hidastava askel taitaakin olla sitten se leikkaus.

maanantai, 28. elokuu 2017

Lisää rautaa

Tänään sain braketit ja ensimmäisen kaaren alaleukaan. En näemmä kirjoittanut, että sitä ennen toki pidin kumilenkkejä hammasväleissä viikon. Se oli jälleen kerran varsin kamalaa ja vaati kipulääkkeitä. Yläkaareen ei tehty muutoksia, sinne tuli vain uudet kumilenkit vanhalle kaarelle.

Alakaaren braketit mahtuvat toistaiseksi olemaan suussa ilman korotuslevyjä. Se on erittäin positiivista.

Viimeksi oikoja lupaili, että tänään QH lähtisi. Olin jo odottanut sitä kovasti, koska se on ollut suussani jo lähemmäs yksitoista kuukautta, mikä lienee varsin pitkä aika tuota härveliä pitää. Arvannettekin jo tästä, että sille keksittiin edelleen käyttöä, eikä se lähtenytkään. Nyt on sitten kolme kojetta suussa yhtäaikaa, ja melkein tekee mieli vitsailla kyborgiuden rajan lähestymisestä. Tylsä totuus lienee kuitenkin se, että tuttu jomotus alkanee hetkellä millä hyvänsä, ja ainakin yläleuan kohdalla kiinteän ruoan syöminen onnistui vasta viiden päivän kuluttua ensimmäisen kaaren saamisesta. Olenkin jemmaillut jo rahkoja ja jogurtteja jääkaappiin, ja täytynee myös rohkaistua kokeilemaan uusia sosekeittoreseptejä.

QH siis auttaa tästä eteenpäin saksipurentani korjaamisessa. Tämä on se sama hammas, jonka kohdalla on jo maalailtu uhkakuvia poistotuomiosta. Tänään ilmassa oli, ehkä vähän yllättävästi, päätös vielä yrittää kääntää hampaan asentoa paremmaksi. QH-kojeeseen sai hyvin kiinni nupit, joihin kiinnitettiin hampaan yli menevä voimaketju. Jossain vaiheessa saan kuulemma jonkin sellaisen vedon siihen, mitä minun pitää itse vaihtaa. Sitten, jos hammas näyttää oikenemisen merkkejä, saan jotkut osittaiset korotukset.

Kuulemma yläleuan hammasraot ovat nyt suurimmat, mitä ne tulevat tämän projektin aikana olemaan. Niitä aletaan kohta sulkea. Eivät ne mitään aivan hirmuisia ole, mutta ulkonäköni on kyllä varsin eri kuin vaikka vuosi sitten. Oman hymyn muuttumista koko ajan leveämmäksi on ollut outoa seurata peilistä.

Hetkittäin leikkaus jo jännittää. En tosin millään jaksa uskoa, että leikkauspäivä koittaisi jo ensi maaliskuussa. Ei sitä kukaan luvannut ole, mutta sellaisia suunnitelmia olen aiemmin tänne itse kirjoittanut.